Äiti yksin lomalla – ihana Kreikka






Siis Kreikka ja Rodos. Ahh kun ei meinaa edes sanat riittää kuvaamaan, miten ihana reissu minulla oli. Enpä ole ihan äsken (tarkemmin sanoen neljään vuoteen) rentoutunut yhtä hyvin. Oon vieläkin ihan fiiliksissä, vaikka kotiinpaluustakin on vierähtänyt jo kohta kaksi viikkoa.

Parasta oli täydellinen rentoutuminen. Ei aikatauluja, ei ohjelmaa, ei suunnitelmia. Ei tarvinnut katsoa kellosta, milloin jollain on nälkä tai uniaika. Ei tarvinnut pyyhkiä, pestä, nalkuttaa, komentaa, riisua, pukea, syöttää, siivota, hermostua, käskeä – eikä herätä yöllä kenenkään huutoon. Ei tarvinnut huolehtia mistään muusta kuin omasta hanurista (ja ehkä vähän Titan, joka lähti matkaseurakseni – kiitos miljoonasti <3). Päivän suurin pohdinta oli luokkaa ”oliskohan jo kohta nälkä, vai vieläköhän makaisin tunnin auringossa?”. Siis niin parasta.









Lähdettiin matkaan ajatuksella ”ranta, aurinko, ruoka” ja ”katellaan sitten mitä jaksaa”. No, viikon kantava ajatus oli kyllä nimenomaan tuo ei jaksa, jonka ansiosta olisi saanut kyllä kunnon kännit jos juomapelin olisi kehittänyt. :D Loppulomasta nauratti jo omat läpät ihan hulluna, oltiin sen verran tiiviisti vain kahdestaan. Lopulta ei kovin paljoa tosiaan ohjelmaa kehitetty vaan mentiin fiilispohjalta.

Joka päivä oltiin rannalla. Hellettä oli varmaankin kolmekympin tuntumassa, pilvetön taivas. Merivesi oli virkistävää, mutta ei kylmää. Luettiin kirjoja, torkuttiin ja oltiin vaan. Ihasteltiin elämän helppoutta. Jossain vaiheessa käytiin hotellilla (matkaa rannalta about 300m) suihkussa ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa tai shoppailemaan. Parina iltana käveltiin vanhassa kaupungissa. Muutenkin joka paikkaan kaupungissa pääsi kävellen, sillä kaikki oli lähellä.


Siis ahahahahha että naurettiin tälle :D Juu ei ole nuo asukuvat mun kuppi teetä!


Ja kas näin sitä kameraa pidellään :D


Yhtenä päivänä käveltiin Rodoksen kaupungin akropolis-kukkulalle, ilman karttaa toki. Kyllähän nyt yhdelle vuorelle osaa kiivetä. Noooo kyllähän me melkein osuttiin oikeaan neuvon kysymisen jälkeen, not. Kinttupolkua ylös vaan, kyllä siellä jossain on jotain raunioita! Se oli oikeasti tosi kiva retki, hauskaa oli suunnistaa vähän miten sattuu ja lopulta päästä ihastelemaan löydettyjä paikkoja. Päivä oli tosi kuuma, nautin täysillä. Mulla ei oikeastaan missään vaiheessa ollut liian kuuma vaikka hiki virtasi, en todellakaan valittanut helteestä kun siitä kerrankin sai nauttia. Vinkkinä jos vierailette Rodoksen akropoliksella: siellä on piilossa puskan takana sellainen pieni näyttely, jossa kerrotaan paikan historiaa (ja löytyy vessa!). Vahingossa löydettiin, oli kyllä tehokkaasti piilotettu paikka. Ihana retki oli!






Toinen omatoiminen retki tehtiin, kun suunnistettiin bussilla hieman kauempana sijaitsevalle Filérimos-vuorelle. Siellä käytiin näköalapaikalla ihailemassa (lue: kuvaamassa turistiotoksia toisistamme) ja vanhassa luostarissa. Luostarin käytävällä tuli ihan fiilis, että no nyt kyllä otetaan sellainen hieno tanssikuva kun teen piruetin kaariholvien alla, mutta siis ziisös niitä kuvia. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä tai Sindillä (muah :D) taaskaan, luoja sentään. Sanotaan vaikka niin, että kuvamateriaali olisi voinut olla imartelevampaa. Ja mekkoni helma pidempi.





Ainoa ennalta mietitty aikataulu oli toiseksi viimeisen päivän retki Lindoksen kylään. Lähdettiin aamulla kasin pintaan ja laivamatka kesti kolmisen tuntia (välissä pysähdyttiin useampaan kylään ottamaan lisää matkustajia). Matkan aikana tutustuttiin kahteen suomalaiseen tyttöön, joiden kanssa hengattiinkin sitten koko päivä. Kiva oli jutella uusien ihmisten kanssa! Kerettiin vaikka miten syvällisiä pohtia, selvästi on muitakin kälättäjämuijjia kuin minä. :D  Perillä Lindoksen kylässä kiivettiin akropolis-kukkulalle ihailemaan raunioita ja upeita maisemia. Oli K-U-U-M-A-A ja ihanaa. Käveltiin vielä valkoisen kylän läpi ja syötiin rantaravintolassa. Lindoksen ranta oli upea! Muutenkin koko kylä oli todella kaunis. Jos lähtisin lasten kanssa reissuun noille huudeille, menisin luultavasti mieluummin Lindokselle kuin Rodoksen kaupunkiin. Rodoksen ranta oli kiveä, missä lasten olisi hankalampi leikkiä, kun taas Lindoksella oli mahtava hiekkaranta ja hitaasti syvenevä ranta. Aivan ihana paikka. Laivamatka takaisin kesti pidempään, sillä välissä pysähdyttiin uimaan suojaisaan lahteen. Hypättiin laivasta mereen kiljuen, olihan siinä pudotusta varmaan jopa pari metriä. :D Huikea reissu kyllä, suosittelen tuota päiväretkeä!









Kaiken kaikkiaan oli siis todellakin huippu reissu ja oon niin onnellinen, että pääsin sinne. Teki kyllä hyvää tälle äiti-ihmiselle. Ihana Mies kun päästi minut sinne omalla lomallaan (ja lomarahoillaan ahaha) ja oli ihan super lasten kanssa. Minua jännitti ihan hulluna lasten reaktiot, mutta turha oli huoli! Esikoinen oli iltaisin vähän ikävöinyt, mutta ei itkenyt. Puhelimessa mun kanssa kertoi kuulumisista kuin iso tyttö, silloin kyllä omat silmät kostuivat. Niin iso rakas jo. <3 Pienempi ei ihmeemmin reagoinut, eikä ollut mikään kriisi myöskään kotiin palatessa. Hetken hän katseli minus isin sylissä murjottavan näköisenä, mutta pian tuli jo syliin (ja sylissä onkin nyt tiiviimmin sitten pysynyt). Selkeästi siis enemmän on nyt minun perään, kun ennen vain isi kelpasi (kyllä, sille pienelle äititakiaiselle!). Mutta hyvin on mennyt kaikki, eniten ikävä taisi olla Miehellä. :D Ja se fiilis kun pääsi halaamaan lapsia, ahh. <3



Niin seesteistä... Kunnes tuli isompi aalto :D


Muru tuli hakemaan kentältä ruusun kanssa <3


 Olisi vaan niin ihana päästä uudestaan reissuun talvella, kun tämä rusketus on kulunut pois ja oon taas kalkkunan värinen. Kun on loskaa, pimeää, kylmää ja masentaa. Mutta varmaan menee taas jokunen tovi että reissu on mahdollinen, olihan tässä nytkin välissä reilu 4 vuotta edelliseen matkaan (häämatka keväällä 2011). Onneksi pääsin nyt kun se oli mahdollista, oli kyllä niin parasta! Kiitos Titta, ja kiitos Murunen. <3



17 kommenttia

  1. Kuulostaa ihanalta reissulta. :) Teki varmasti hyvää tuollanen irtiotto! Mäkin oon jo päättänyt, että sitten kun A on 3v (nyt 18kk), niin minä otan ja lähden viikoksi yksin reissuun, jonnekkin päin Eurooppaan. Ja nimenomaan yksin. En malta oottaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä teki hyvää! Oli kyllä totaalisen erilaista kuin normiarki. Ihanaa, mutta toisaalta taas arvostaa tätä normiarkeakin enemmän eli win-win :) Ja huippua että reissu on sullakin jo suunnitelmissa, kyllä se vaan piristää!

      Poista
  2. rhodos on ihana,me oltiin koko perhe pienessä kolympian kylässä ja suosittelen lämpimäst jos lasten kanssa sinne menet.täyshoito hotelli lasten kanssa on ihan paras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei kiva tietää! Rodos olisi siinä mielessä kiva kohde lasten kanssa, että lento on lyhyt ja kohteena se tuntuu jotenkin helpolta ja turvalliselta. Kyllä siellä nytkin mietin että olisi aika kiva ensimmäinen reissu lasten kanssa, katselin sillä silmällä jalkakäytäviäkin että pääsiskö rattailla menemään :D Täyshoito olisi tosiaan lasten kanssa helppo :)

      Poista
  3. Ihania reissukuvia! Me oltiin miehen kanssa kahdestaan Rodoksella joskus ennen pojan syntymää ja ollaan mietitty, että se voisi hyvin olla myös mukava perhekohde. Oli jotenkin kiva, kun paikka ei ollut pelkkää rantaa vaan rantalöhöilyyn pystyi yhdistämään myös kaupungin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minäkin siellä mietin että olisi hyvä kohde lasten kanssa! Suora ja lyhyt lento, kohteena tuntuu turvalliselta ja helpolta. Rantaa, mutta myös kaupunkia ja aika pieni paikka. Voisin kuvitella lasten kanssa! :)

      Poista
  4. Ihanaa kun pääsit matkalle :) Kiitos muuten kivasta blogista, olen tätä jo hetken lukenut, mutta ollut valitettavan hidas jättämään kommenttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihanaa :) Ja voi kiitos, ihana kommentti! Tuli niin hyvä mieli :) Itsekin aika huonosti ehdin varsinkaan nykyisin kommentoimaan, kun meinaa lukeminenkin jäädä. Ja siis onhan tässä omakin postaustahti hivenen kärsinyt.. Mutta kyllä nämä kommentit aina lämmittää, kiitos! <3

      Poista
  5. Voi miten olenkaan onnellinen että pääsit yksin lomalle! ♥ Kiva lomapostaus ja nuo kuvat saivat aikaan lisäkaupuun rantalomalle. Harmi että mieheni on kaupunkilomatyyppi! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Selina <3 Vähänkö oon minäkin onnellinen! Ihan mahtavaa, ja nyt kun oli tilaisuus niin olis kyllä harmittanu jättää käyttämättä. Ja olihan tuolla Rodoksella se kaupunkikin ;D Tosin se oli kyllä pieni, ei mikään pelkkä kaupunkilomakohde. Ranta ja kaupunki yhdistettynä kyllä :) Me vaan painotettiin aika paljon enemmän siihen rantaan haha :D

      Poista
  6. Hei pliis miten ihania lomakuvia <3 varmasti aivan unohtumaton retki :)
    Oonkin seuraillut sun blogia instassa mutta nyt vihdoin päädyin tänne ihan blogiinkin :D

    T.Nadja/napsahduksia.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva että löysit tännekin! Jos et oo lueskellu vielä ihmeemmin, niin kannattaa vilasta tuossa sivupalkissa näkyvät luetuimmat postaukset. Tässä kesällä on ollut aika heiveröinen postaustahti, hups.. :D Instassa toki aktiivisemmin kuten oot varmaan huomannu :D Onkin tuttu toi Napsahduksia, instassa oon monesti huomannu kun oot tykänny jostain kuvasta. On jääny mieleen kun on niin hauska nimi :)

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  7. Olen tästä jotenkin absoluuttisen kateellinen (en silleen että "oispa se Tiina saanut ruokamyrkytyksen ja joutunut zorbasten huijaamaksi", vaan silleen että ei hitto, oikeasti tässä äitiroolissa ja elämänvaiheessa vaatii taloudellisen satsauksen lisäksi vähän munaa vaan lähteä ja ottaa se viikko itselleen, mikä varmaan tekisi ihmeitä itse kunkin päälle, hermoille ja hyvinvoinnille).

    Reissu näyttää ihanalta, mäkin suunnittelen Kreikkaa ensi keväälle. Kreikan meri! Ja olen ilmoittanut, että kun nyt tässä täyttelen 30 niin en tahdo lahjoja vaan saavat maksaa mut parin viikon surffi-jooga-retriittiin Meksikoon kunhan henkisesti kykenen olemaan lapsista erossa sen ajan. Tämä siis tapahtuu n.2029 ja en vielä tiedä, ketkä ovat "ne" jotka matkan maksavat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis sun kommentitkin on niin hauskoja :D Oli kyllä ihana reissu ja voisin lähtee uudestaan lasten(kin) kanssa. Tai yksin. Mieluummin ehkä yksin, oonko kamala kun myönnän sen :D Kyllä se tosiaan ehkä vähän munaa vaatii, noin niinkuin sua lainatakseni, koska kyllähän se hivenen ihmetystä herätti että yksin lähden. Enkä siis edes miehen kanssa (mikä ei olisi ollut mahdollista, koska ei kukaan olis ottanu meidän lapsia viikoksi). Ja jossain vaiheessa mietin jo että jänistänköhän ja epäilen että Titta mietti ihan varmasti sitä :D Mutta onneksi lähin, onneksi! Tosin se huono juttu, että nyt matkakuume on kauhea eikä uutta mahdollisuutta ole :D

      Synttärilahjatoive kuulostaa oikein buenolta!

      Poista
  8. Ihania kuvia, olette kyllä ystäväsi kanssa taitavia kuvaajia :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!